Aisopos:
Faabelit
Täydellinen kokoelma moraaleineen.

Maailmankirjallisuuden kulmakivi tähän asti laajimpana alkuperäisvalikoimana.
Kaikki faabelit uusina suomennoksina, enemmistö ensi kertaa suomeksi.

Hinta
14,90 €

Pikku-idis 2010
ISBN 978-952-9589-40-1
310 sivua, kovak. lankasid. 138×208 mm
Valikoinut, suomentanut ja esipuheella varustanut Jari Tammi

ESITTELY

“Ihan oikein minulle! Kuinka saatoinkin uskoa lampaani sudelle?”

Yli 450 kovaksikeitettyä faabelia moraalisine opetuksineen. Murhia, solvauksia, petoksia ja kekseliästä juonittelua… Näistä aikuisille jo alun alkaen suunnatuista eläintarinoista ei hurjuutta puutu. Aisopoksen Faabelit on vihdoin suomennettu kaikkien aikojen kattavimpana valikoimana.

Klassikko nro 1. Monille suomalaisille voi tulla yllätyksenä, kuinka korkealle Aisoposta länsimaissa arvostetaan: häntä pidetään antiikin kirjailijoista ehkä kuuluisimpana, jopa Homerosta ja Platonia tunnetumpana. Ahkera muurahainen ja laiska heinäsirkka, jäniksen ja kilpikonnan juoksukilpailu, poika joka huusi turhaan sutta ja lukemattomat muut faabelit ovat hauskuuttaneet ihmisiä tuhansia vuosia – koska ne osuvat niin hirtehisesti ihmisluonteen arkoihin paikkoihin.

Lakonisen konstailemattomia. Silti vasta nyt nämä tarinat tuodaan riittävän kattavana kokoelmana myös suomalaisten lukijoiden ulottuville – ja ennen kaikkea alkuperäisinä, “sokeroimattomina” versioina. Ja yllätys yllätys: vaikka Aisopoksen faabelit ovat maailmankirjallisuuden ja ylipäätään tarinatradition kulmakiviä, alkumuodossaan ne eivät ehkä ole perheen pienimmille sopivia. Niiden kuvaama maailma on julman kovaksikeitetty – kyseessä on sydämettömien olentojen hallitsema murhien, pahanteon, kieroilun, petosten, pilkan ja halveksunnan maailma.

Hauskaa ja viihdyttävää. Mutta on Aisopoksen faabeleissa toinenkin puolensa. Kaiken brutaalisuuden vastapainoksi niistä löytyy rajua huumoria, taitavaa sukkeluutta, petollisia kompia, nokkelaa sanaleikkiä, aforistisia lausahduksia, iskeviä näpäytyksiä, taitoa olla aina hiukan toisen edellä ja ennen kaikkea viimeistä sanaa. Faabelistossa käydäänkin opettavaisesti läpi ihmisluonteen koko kirjo heikkouksista paheisiin. Näihin faabeliklassikoihin voi palata yhä uudestaan. Ne ovat jokaisen tarinankertojan ikuisia inspiraation lähteitä.

SANOTTUA

Teksteissä on selkeää ajattomuutta… Harva muu kirjallisuuden laji tiivistää viestinsä näin elegantisti. – Turun ylioppilaslehti, J. Tuomas Harviainen

Jari Tammen kieli maustaa faabelit ja personoi eläimet mainiosti nykykielelle. – Savon Sanomat, Teppo Kulmala

Tämä ehkä onkin pointti: Aisopos sanoo ”ei kannata”, eikä ”ei saa”. Se tekee lyhyistä tarinoista ja niiden lopetuksista vielä julmempia. – Turun Sanomat, Juri Nummelin

NÄYTTEITÄ

Faabeli 155 (suomennos © Jari Tammi 2010):
Leijona ja kolme sonnia

Oli kolme sonnia, jotka laidunsivat aina yhdessä. Leijona seurasi niitä etäältä ja halusi herkutella ne poskeensa. Mutta se ei päässyt yhteenkään kiinni, koska ne pysyivät tiiviisti ryhmänä ja suojelivat toisiaan sarvillaan.

Niinpä leijona käänsi sonnit panettelevilla puheillaan toisiaan vastaan ja onnistui näin hajaannuttamaan ne. Kun ne kaikki olivat jääneet erilleen, se pystyi helposti syömään ne yhden kerrallaan.

Riidat ystävien välillä ovat tilaisuuksia vihollisille.

Faabeli 16 (suomennos © Jari Tammi 2010):
Hyttynen ja sonni

Hyttynen oli asettunut sonnin sarvelle. Oltuaan siinä jonkin aikaa se ajatteli vihdoin lentää muualle. Niinpä se kysyi sonnilta, olisiko tällä mitään sitä vastaan, jos se nyt lähtisi pois.

Sonni vastasi:

”En huomannut tuloasi. Enkä huomaa lähtöäsikään.”

Tämän faabelin voi soveltaa värittömiin henkilöihin, jotka yliarvioivat merkityksensä muiden silmissä, vaikka heidän läsnäolonsa tai poissaolonsa ei ole sen enempää hyödyllistä kuin haitallistakaan.

————————————————————————-

Mitä faabelit ovat? Faabelit ovat vertauskuvallisia, opettavaisia, napakoita pikkutarinoita eläimistä, kasveista, ammatinharjoittajista, jumalista, luonnonilmiöistä tai taivaankappaleista joskus runoasussa, vielä useammin vitsiformaatissa.

Mitä moraalit ovat? Jokaisen faabelin perässä seuraa moraalinen opetus eli moraali. Päinvastoin kuin faabeleissa, moraalien tyyli on muodollista, joskus jopa kapulakielistä johtuen siitä, että niitä laativat jälkikäteen toiset henkilöt, usein pedagogit.

Tämän tuotteen ostaneet ostivat myös…